Niin pinkkiä, niin punaista

Tämä ystävänpäivä tuli vietettyä omasta mielestäni parhaalla mahdollisella tavalla: rennosti oman tyttöystävän kanssa. Mitään extremeä en suunnitellutkaan tälle päivälle. Yksi päivä muiden joukossa, mutta silti halusin antaa vähän erikoishuomiota Tytölle. Ja sitä annoinkin sitten ihan vain seurana olemisen ja muutaman lahjan (niinkin omaperäisten kuin pehmonallen ja suklaan) kautta. Harkitsin jopa yhden ruusun (tai ylipäätään jonkun kukkasen, don't care) hankkimista, mutta se, olisiko se selvinnyt Helsinki-Lahti-Asikkala-matkan ehjänä ja eloisan näköisenä, tuskin olisi onnistunut.

Kuitenkin tykkään näpertää paljon itsekin, ja edellisellä viikolla löysin Pinterestistä erikoisemman lahjaidean; "reasons why I love you"-purkki. Eli kirjoitat lappusille tietyn määrän syitä, miksi rakastat sitä toista, ja ne sitten johonkin kivaan purkkiin, josta lahjan saaja voi niitä välillä lukea. Itse kirjoitin 100 eri syytä, joista osa on sellaisia "normaaleja" (. "olet kaunis") ja osa sitten minun ja Tytön välisiä insidejuttuja. Tigeristä pieni pinkki purkki ja tarrakirjaimia kylkeen; done! Ja juu, kyllä Tyttö tuostakin selvästi tykkäsi.

"Et aina suoraan kerro rakastavasi, mutta näytät ja sanot sen eri tavoilla" <3

Muistan, kun peruskoulussa ennen ystävänpäivää koulussa oli halipäivä; tehtiin sellaiset sydämenmuotoiset "passit" kaulaan ja kierrettiin ympäri koulua niiden kanssa ja halailtiin vastaantulevia ihmisiä ja sitten he kirjoittivat nimensä passiisi. Ja ah, muistan, kuinka ala-asteella aina tapeltiin, kuka sai sydänpassiinsa eniten nimiä. Tai kuka kirjoitti nimensä näkyvimmin toisen passiin. Tai kuka uskalsi halata jotain tiettyä poikaa ja sai tämän nimensä sitten passiin, ja sitten sitä käveltiinkin ylpeänä ympäri koulua pojan nimi passissaan.

Ah, ystävänpäivä. Silloin kaikkialla on niin paljon sydämiä ja ruusuja ja punaista ja suklaata. Siis näin kaupallisesti ystävänpäivä on niin minun juttu.

Tyttö vierailulla

Pakko nykyään laittaa näihin blogin kuviin keskelle tuo copyrightmerkintä. On pyörinyt netissä nyt niin monta juttua siitä, kuinka blogeista on kuvia varasteltu, koska kuvan alareuassa oleva copyrightmerkintä on helppo muokata pois, joten tällä nyt ainakin varmistan, ettei kuviani käytetä luvatta. Eipä tuo onneksi kauhean paljon kuvaa pilaa...

Anyways, asiaan! Tyttö oli viikonloppuna meillä yökylässä, äitini luona. Oli jo aika tuoda Tyttö sinne puolelle näytille, ja koska molemmille sopi tuo viikonloppu (kuin myös äitille), niin viime perjantaina meidän matka suuntasi kohti Nummelaa koulusta...

Tyttö tuli hyvin juttuun äidin kanssa (vaikka sitä hermoilikin välillä, hupsu) ja erityisesti meidän lemmikit ihastui häneen! Killekin, joka on oikeasti usein tosi arka vieraille, suostui heti Tytön rapsuteltavaksi ja hakeutui useinkin hänen seuraansa hellittäväksi. Lauantaina äidin kaveri tuli kahden samojedinkoiransa kanssa kylään, vanhempi niistä tykästyi Tyttöön ja oli sohvalla jatkuvasti hänen vieressään hengailemassa. Puhumattakaan meidän kanoista, jotka ihan hullaantuivat häneen...

Meidän viikonloppuun kuului Lidlin pakastepizzaa, Pasilaa, öisiä valvomisia sekä ihan vaan hengailemista. Istuessamme sängylläni vähän ennen kahtatoista yöllä (samalla kun söimme sitä em. pizzaa ja katsoimme Tytön kännykästä Pasilaa) mietin vain, miten onnellinen olen tässä parisuhteessa. Siis nyt on tyttöystävävalinta mennyt kyllä ihan nappiin! 

Äiti tykkäsi kovasti Tytöstä, ja jopa pienet sisaruksenikin ihastuivat Tyttöön. Täysin hyvä juttu vaan... Halusin tuoda heille näytille ihmisen, jota rakastan eniten koko maailmassa.

Asiasta kukkaruukkuun... Huomenna (allright tänään koska vuorokausi on jo vaihtunut) minulla alkaa koulun kissakoirahoitolassa viikon mittainen hoitoviikko. Ihana tuolla säällä lenkittää koiria, kun maa on joko A) ihan peilijäässä, B) täysin monttuinen ja vaikeakulkuinen tai C) noita molempia yhteensä. Ah ihanaa. Onneksi ei pitäisi tulla kauhean kylmiä ilmoja, joten motivaatiota aamuheräämisiin löytyy... Ja siis onhan se kivempi käyttää koiria lenkillä, kun ei ole kauheita paukkupakkasia. 

Torstain inssi siihen päälle hieman jännitystä tuomaan, jaiks...

Okei, kello tulee nyt yksi yöllä ja aamulla on koulua. Josko nyt sitä menisi nukkumaan.

Kissanpäiviä ja muuta mukavaa

Taas vähään aikaan löyty aikaa blogin päivittämiseen.. Hrr.

Aikaa ei oikeastaan kauheasti ole ollut koneella pyörimiseen, koska opiskelut, autokoulu ja sosiaalinen elämä vie niin paljon aikaa. Allekirjoittanut on myös kohta ollut vajaa kuukauden parisuhteessa, joten omalla tavalla siihenkin on kulunut aikaa. Aina jossain välissä kuitenkin pyrin blogiakin päivittelemään... So, let's start this text.

Tassulan ruusukuoriaisia

Viime viikonloppuna oli koululla avoimien ovien päivä, perjantaina ja lauantaina, eli koulun omat Kissanpäivät. Meidän luokkalaisten tehtävänä oli pyöriä Tassulassa eläimiä näyttämässä ja ylipäätään porukkaa kierrättämässä. Itsehän olin kierrättämässä vierailijoita koulun alueella, koska toimin tutorina molempina päivinä. Lauantaina ei ollut vierailijoita, jotka olisivat kierrätyksen halunneet, joten pyörin vain päärakennuksella ja mätsärissä katsomassa. Janita esitti havannankoiran Tuuren kyseisessä mätsärissä, tuloksena pienten aikuisten PUN1 ja koko näyttelyn BIS2. Koiria tuolla mätsärissä ei ollut paljon, varmaan johtuen kennelyskäbuumista viikon takaa.

Koulun navetassa 18.1. syntynyt lehmävasikka Niisku

Autokoulu on melkein lopuillaan. Teoriakokeen tein viime viikolla ja läpi meni thank god. Ensitorstaille olisi aamupäivästä varattu inssiin aika, hieman rupeaa jo jännittämään.. Aika vahva tuntuma minulla on, että pääsen siitä läpi (en nyt niin huono ole ajamaan), mutta automaattisesti pakosti tuollaisia asioita stressaan. 

Itse inssikin on varattu alkavan 9:45 silloin torstaina, joten silloin ei hope so ole kamalasti liikennettä (vrt. iltapäivän liikenne tai vastaava), ja

Koulussa menee ihan normaalisti. Ammatillisia syventäviä kursseja menossa nyt, erityisesti akvaario- ja terraariokurssi ovat tuntuneet mielenkiintoisimmilta aiheilta omasta mielestä. Akvaariokursseilla perustimme ryhmissä pienet akvaariot (n. 50l), jotka sisustimme alusta asti, ja joihin hankimme kaloja ja joita hoidamme. Minun ryhmäni akvaariossa on kaksi lehtikalaa. Sinänsä ihan kiinnostavaa on ollut perustaa ja hoitaa tuota akvaariota, pääkopassa ruvennut pyörimään ajatus omasta akvaariosta... Mutta ehkä vasta sitten, kun valmistun ja muutan omaan kotiin.

Työssäoppiminenkin mahtuu vielä tälle vuodelle ennen kesälomaa; huhtikuussa alkaisi 8vko pieneläintyössäoppiminen, ja näillä näkymin menen koirahoitolaan työssäoppimaan.

Anyways, nyt jatkan kuitenkin pakkaamista. Huomenna lähtö taas viikonlopuksi kotopuoleen... 

Tassulan parta-agama Paloma

Vauva tuli taloon

Meille iskän ja Riikan luokse muutti vähän ennen joulua nelijalkainen perheenlisäys; sekarotuinen urospentu Tao. Roduiltaan tämä kaveri on kunnon cocktail: jämtlanninpystykorva-saksanpaimenkoira-siperianhusky-amerikanakita-berninpaimenkoiramix. Iso siitä tosiaan kasvaa, ainakin rotujen perusteella, ja valtavat etutassutkin antavat jo jonkinlaista osviittaa Taon tulevasta säkäkorkeudesta.

Kun joulun jälkeen tultiin Jutan ja Jamin kanssa kotio, Tao vähän arkaili vielä meitä. Tottakai, kun uusia ihmisiä niin paljon. Ei lähtenyt karkuun meitä, vaan nuuski, eli kyllä Taoa kiinnosti vaikkakin vähän myös pelotti. Ja antoi Tao myös silittääkin, ei se niin arka sentään ollut. 

Muutama päivä meni siinä, kunnes Tao uskalsi tulla minun ja Jutan huoneeseen vapaaehtoisesti, lähtemättä karkuun. Alkupäivinä kävi korkeintaan huoneen ovella, mutta nykyään häntä heiluen tulee  huoneeseen.

Rohkea kaveri siitä tulee kyllä. Uudenvuoden rakettien pamahdukset eivät pelästyttäneet Taoa, se vain nukkui ja välillä käänsi kylkeä. Ulkona ollessa vähän sitten saattoi jo pamahdukset jännittää. 

Ja pentumaiseen tapaan on se kova puremaan sormia tai varpaita. Ja leikin tiimellyksessä saattaa purra muuten tosi voimalla. "Ei"-käsky on tullut kuitenkin Taolle jo tutuksi, joten kyllä se useimmiten älyää lopettaa puremisen, kun sitä kieltää. 

Taoa tulee siis välillä näkymään myös näissä blogiteksteissä. Itsehän en pääse näkemään Taoa kuin joinain viikonloppuina (+joinan lomina of course) koska vietän arkipäivät täällä koulun asuntolalla, mutta silti pyrin aina kuvailemaan mahdollisimman paljon Taoa blogiteksteihin mukaan, kun käyn kotona.

18v synttärit

Lauantaina vietettiin allekirjoittaneen 18v synttäreitä (virallinen syntymäpäivä oli perjantaina) äidin luona sukulaisten ja perhetuttujen kanssa. Koko perjantai pyörittiin äidin kanssa ympäri Espoota etsimässä juhlatarvikkeita (mm. Ilmapallokeskuksesta löytyi isot 18-pallot ja tuo minun "oma" shamppanjalasi) ja vielä lauantaiaamunakin äiti meni äkkiä hakemaan lisää juttuja kaupoilta. Panostus 6/5 siis.

Vieraita tuli aika lailla pitkin iltaa, mutta anyways lähes kaikki pääsivät paikalle. Äiti oli inffonnut perjantaina minua, että sinne tulee myös kaksi yllätysvierasta.. Kaksi minulle läheistä ihmistä, mutta että saisin tietää heidät vasta sitten, kun he tulevat. Toinen oli Petra ja toinen Aija <3 Aija tuli myös koirien, Remun ja Frankin, kanssa! Se, että koirat tulivat, olivat yllätys ihan kaikille. Ja minulle tosi tosi tosi iloinen yllätys, siitä on niin pitkä aika, kun viimeksi näin koiria.. Tai ylipäätään Petraa tai Aijaa. Kissat eivät oikein pitäneet koirien läsnäolosta, eipä nuo kauhean koiraystävällisiä ole, mutta thank god koirat pysyivät illan aikana kissoista erossa, joten mitään konfliktejä niiden välillä ei tullut.

Frank aiheuttu yleistä hilpeyttä vieraissa, koska korvaongelmien takia sillä oli muovikaulus. Ja meinasi se välillä jäädä sen kauluksensa kanssa kiinni ties minne, kun vieraiden läpi ravaili...

Moni moni moni kysyi monta kertaa minulta, että "miltä tuntuu olla aikuinen?", "miltä tuntuu olla 18-vuotias?" ja "no mikäs fiilis?" Ja joka kerta vastasin, etten osannu kuvailla oloani. En ole vieläkään sisäistänyt olevani täysi-ikäinen, vaikka on tässä nyt sitä tullut muutaman päivän ajan oleltua. Perjantaina siiderin ottaminen Cittarin hyllystä ja sen laitto ostoskärryihin tuntui todella kuumottavalta, vaikka ihan laillinen lupa minulla sen ostoon oli.

Minulla oli ihan tosi mukavaa.. Niin siinä kotona ollessa kuin myöhemmin äidin kanssa viihteelle mennessä. Mutta still feeling like little girl. Vissiin kestää vähän tottua tähän täysi-ikäisyyteen...

Ihan tosi iso kiitos kaikille vieraille! <3 Ja kotijoukoille myös (Jutalle erikoiskiitos minun hiusteni laitosta) <3

Eka topnäyttö

Viikonlopun vietin poikkeuksellisesti asuntolalla. Tein koulun pieneläinpuolella aamu- ja iltahommia Tiiun kanssa, koska meillä oli tänään näyttö niistä pieneläimistä, ja meidän piti harjoitella vähän käytännön asioita. 

Suunnittelimme näytössä tekevämme ekso- ja jyrsijäpuolen aamuhommat, käsittelynä chinchillojen jalkojen rasvaukset ja puhdistuksena kanien ja marsujen paikallispuhdistukset. Koko eilisen päivän kertasimme, mitä teemme missäkin järjestyksessä, ja kumpi tekee mitäkin. Se nyt oli helposti hanskassa, mutta automaattisesti iski aamulla kauhea hermoilu näytöstä, kun opettaja tuli paikalle. Myös eläintenhoitaja seurasi meidän näyttöä.

Ensiksi otimme tuoreruuat (linnuille ja iguaanille) jääkaapista lämpimään, sitten hoidimme eksopuolella sumutukset. Tiiu hoiti sirkkojen pienemmät sumutukset, itse hoidin isompien eläimien (kuningasboa, akaattikotilot, ruusukuoriaiset, isosilmäpuusammakot ja harjagekko) isommat sumutukset. No siinä jo meinasin liukastella, kun lattia oli ihan märkä ja, no, crocsit jalassa..

Sitten siirryimme hoitamaan jyrsjiäpuolen aamuhommat. Heiniä lisättiin jos oli tarve, vedet vaihdettiin, pelletit annettiin ja tuoreruokakupit joidenkin jyrsijöiden terraarioista kerättiin. Chillojen jalat rasvattiin käsittelynä, ja lopuksi minä hoidin kanien paikallispuhdistukset ja Tiiu marsujen. Oli muuten hermostuttavaa siivota niitä siinä opettajan ja eläintenhoitajan silmän alla. 

Lopuksi jaettiin tuoreruuat iguaanille ja linnuille, vaihdettiin lintujen vedet, hoidettiin ruokahiirien ruokinta (pellettien lisääminen ja vesien vaihto) ja ruokittiin vauvasirkat. Niin, ja lopuksi oli molempien suulliset arvostelut.

Opettaja ja eläintenhoitaja kehuivat rauhallisuuttani ja jämäkkyyttäni eläinten käsittelyssä, mutta tarkkuutta siivoamisessa saisi olla enemmän. Ja rehujen tunnistaminen on kuulemma vielä hakusessa (meinasin antaa huonokuntoista salaattia iguaanille..), mutta voin laittaa sen hermostumisen piikkiin. Olin niin paniikissa, että asioita unohtui.

Toisaalta, elämäni ensimmäinen työssäoppimisen näyttö. Ehkä se on ok vähän töpeksiä, kun tällaisen asian eteen ensimmäistä kertaa joutuu?

Arvosanaksi tuli 2. No onhan se parempi kuin 1, ja en olisi itsekään antanut itselleni ihan kolmosta. No mutta, kokemus tämäkin, ja ei ollut onneksi niin paha kokemus, kun sain tehdä tämän näytön Tiiun kanssa.

Messarimeininkiä

Tänä vuonna pääsin vaihteeksi taas Koiramessuille. Viime vuonna ne jäivät minulta väliin..

Messariin menin jo puoli kymmeneksi, ja kyllä siellä semmoinen reilu kuusi tuntia vierähti. Kaksi vuotta sitten Messarissa hamstrasin paljon kaikkia ilmaisnäytteitä, tänä vuonna niitä oli vähän huonommin, joten ei paljoa mitään tullut hankittua. Yksi "Kulmakunnan kauhu"-hupiruusuke tuli kyllä mukaan.

Rotukehiä en juurikaan ikinä messarissa käydessä katso. Lähinnä juuri niitä myyntikojuja, ja jos kaverini esiintyy jossain kehässä, niin tottakai sellaisia katson. Esimerkiksi Tiiu oli myös messarissa, koska hänen äitinsä cockerspanieli oli esiintymässä, joten tottakai kävin Tiiua moikkaamassa. Itselle tuli taas kauhea hinku päästä kehään esiintymään, mutta enemmän nuo epäviralliset mätsärit ovat minun juttuni... 

Messarissa tapasin myös ensimmäistä kertaa Pauliinan ja Sinin niin sanotusti in real life, ja loppuajan pyörimmekin sitten yhdessä siellä. Oli muuten aamulla melkoiset paineet heidän tapaamisestaan, koska luonteeltani olen uusien ihmisten seurassa tosi ujo, mutta nyt sain rohkaistua itseni puhumaan enemmän ja olemaan sosiaalisempi.. Eikä se loppujen lopuksi niin paha ollutkaan, saman henkistä porukkaa kun ollaan ja tultiin toimeen todella hyvin. En millään olisi halunnut lähteä, koska heidän kanssaan juttu luisti niin hyvin, mutta pakko minun oli lopulta lähteä juna-asemalle, koska ei sieltä Pasilasta kovin äkkiä päästä Nummelan suuntaan...

Oli muuten hyvin mielenkiintoinen messari. Juontajat lausuivat koirarotujen nimiä ihan päin mäntyjä (italianvinttikoira -> japaninvinttikoira, kanariandoggi -> samariandoggi, villakoira -> villakori yms), palkintopallit isossa kehässä lähes olemattomat ja jotenkin oli vähän "tavismeininki" koko messarissa. En tiedä, en oikein tykännyt. Viime vuosina on ollut parempiakin messareita. Vähän jäi kyllä laimea jälkimaku niinsanotusti. Kyseessä kuitenkin koko vuoden koiranäyttelykierteen päättävä "päänäyttely". 

Toisaalta, olin vain lauantaina Helsinki Winnerissä, enkä sunnuntain Voittajassa, joten en tiedä, olisiko sunnuntaina ollut parempi kokemus.

Anyways, kokemus tämäkin. Ja lähinnä nyt lähdinkin tuonne kavereita tapaamaan, en rotukehiä katselemaan. 

Porukkaahan tuolla oli ihan hitokseen, niin kuin aina, ja käytävillä oli välillä tosi ruuhkaista. Eniten ärsytti se, että jotkut ihmiset jäivät koirineen keskelle käytävää, esimerkiksi juttelemaan jollekin toiselle ihmiselle, ja sitten siitä piti pujotella eteenpäin, että pääsi kulkemaan.. Niinkuin argh. Kyllä me tyttöjen kanssa pyrittiin aina siirtymään käytävän sivuille, jos piti pysähtyä, ettei oltu tiellä.