Meille iskän ja Riikan luokse muutti vähän ennen joulua nelijalkainen perheenlisäys; sekarotuinen urospentu Tao. Roduiltaan tämä kaveri on kunnon cocktail: jämtlanninpystykorva-saksanpaimenkoira-siperianhusky-amerikanakita-berninpaimenkoiramix. Iso siitä tosiaan kasvaa, ainakin rotujen perusteella, ja valtavat etutassutkin antavat jo jonkinlaista osviittaa Taon tulevasta säkäkorkeudesta.
Kun joulun jälkeen tultiin Jutan ja Jamin kanssa kotio, Tao vähän arkaili vielä meitä. Tottakai, kun uusia ihmisiä niin paljon. Ei lähtenyt karkuun meitä, vaan nuuski, eli kyllä Taoa kiinnosti vaikkakin vähän myös pelotti. Ja antoi Tao myös silittääkin, ei se niin arka sentään ollut.
Muutama päivä meni siinä, kunnes Tao uskalsi tulla minun ja Jutan huoneeseen vapaaehtoisesti, lähtemättä karkuun. Alkupäivinä kävi korkeintaan huoneen ovella, mutta nykyään häntä heiluen tulee huoneeseen.
Rohkea kaveri siitä tulee kyllä. Uudenvuoden rakettien pamahdukset eivät pelästyttäneet Taoa, se vain nukkui ja välillä käänsi kylkeä. Ulkona ollessa vähän sitten saattoi jo pamahdukset jännittää.
Ja pentumaiseen tapaan on se kova puremaan sormia tai varpaita. Ja leikin tiimellyksessä saattaa purra muuten tosi voimalla. "Ei"-käsky on tullut kuitenkin Taolle jo tutuksi, joten kyllä se useimmiten älyää lopettaa puremisen, kun sitä kieltää.
Taoa tulee siis välillä näkymään myös näissä blogiteksteissä. Itsehän en pääse näkemään Taoa kuin joinain viikonloppuina (+joinan lomina of course) koska vietän arkipäivät täällä koulun asuntolalla, mutta silti pyrin aina kuvailemaan mahdollisimman paljon Taoa blogiteksteihin mukaan, kun käyn kotona.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitokset kommenteista <3