18v synttärit

Lauantaina vietettiin allekirjoittaneen 18v synttäreitä (virallinen syntymäpäivä oli perjantaina) äidin luona sukulaisten ja perhetuttujen kanssa. Koko perjantai pyörittiin äidin kanssa ympäri Espoota etsimässä juhlatarvikkeita (mm. Ilmapallokeskuksesta löytyi isot 18-pallot ja tuo minun "oma" shamppanjalasi) ja vielä lauantaiaamunakin äiti meni äkkiä hakemaan lisää juttuja kaupoilta. Panostus 6/5 siis.

Vieraita tuli aika lailla pitkin iltaa, mutta anyways lähes kaikki pääsivät paikalle. Äiti oli inffonnut perjantaina minua, että sinne tulee myös kaksi yllätysvierasta.. Kaksi minulle läheistä ihmistä, mutta että saisin tietää heidät vasta sitten, kun he tulevat. Toinen oli Petra ja toinen Aija <3 Aija tuli myös koirien, Remun ja Frankin, kanssa! Se, että koirat tulivat, olivat yllätys ihan kaikille. Ja minulle tosi tosi tosi iloinen yllätys, siitä on niin pitkä aika, kun viimeksi näin koiria.. Tai ylipäätään Petraa tai Aijaa. Kissat eivät oikein pitäneet koirien läsnäolosta, eipä nuo kauhean koiraystävällisiä ole, mutta thank god koirat pysyivät illan aikana kissoista erossa, joten mitään konfliktejä niiden välillä ei tullut.

Frank aiheuttu yleistä hilpeyttä vieraissa, koska korvaongelmien takia sillä oli muovikaulus. Ja meinasi se välillä jäädä sen kauluksensa kanssa kiinni ties minne, kun vieraiden läpi ravaili...

Moni moni moni kysyi monta kertaa minulta, että "miltä tuntuu olla aikuinen?", "miltä tuntuu olla 18-vuotias?" ja "no mikäs fiilis?" Ja joka kerta vastasin, etten osannu kuvailla oloani. En ole vieläkään sisäistänyt olevani täysi-ikäinen, vaikka on tässä nyt sitä tullut muutaman päivän ajan oleltua. Perjantaina siiderin ottaminen Cittarin hyllystä ja sen laitto ostoskärryihin tuntui todella kuumottavalta, vaikka ihan laillinen lupa minulla sen ostoon oli.

Minulla oli ihan tosi mukavaa.. Niin siinä kotona ollessa kuin myöhemmin äidin kanssa viihteelle mennessä. Mutta still feeling like little girl. Vissiin kestää vähän tottua tähän täysi-ikäisyyteen...

Ihan tosi iso kiitos kaikille vieraille! <3 Ja kotijoukoille myös (Jutalle erikoiskiitos minun hiusteni laitosta) <3

Eka topnäyttö

Viikonlopun vietin poikkeuksellisesti asuntolalla. Tein koulun pieneläinpuolella aamu- ja iltahommia Tiiun kanssa, koska meillä oli tänään näyttö niistä pieneläimistä, ja meidän piti harjoitella vähän käytännön asioita. 

Suunnittelimme näytössä tekevämme ekso- ja jyrsijäpuolen aamuhommat, käsittelynä chinchillojen jalkojen rasvaukset ja puhdistuksena kanien ja marsujen paikallispuhdistukset. Koko eilisen päivän kertasimme, mitä teemme missäkin järjestyksessä, ja kumpi tekee mitäkin. Se nyt oli helposti hanskassa, mutta automaattisesti iski aamulla kauhea hermoilu näytöstä, kun opettaja tuli paikalle. Myös eläintenhoitaja seurasi meidän näyttöä.

Ensiksi otimme tuoreruuat (linnuille ja iguaanille) jääkaapista lämpimään, sitten hoidimme eksopuolella sumutukset. Tiiu hoiti sirkkojen pienemmät sumutukset, itse hoidin isompien eläimien (kuningasboa, akaattikotilot, ruusukuoriaiset, isosilmäpuusammakot ja harjagekko) isommat sumutukset. No siinä jo meinasin liukastella, kun lattia oli ihan märkä ja, no, crocsit jalassa..

Sitten siirryimme hoitamaan jyrsjiäpuolen aamuhommat. Heiniä lisättiin jos oli tarve, vedet vaihdettiin, pelletit annettiin ja tuoreruokakupit joidenkin jyrsijöiden terraarioista kerättiin. Chillojen jalat rasvattiin käsittelynä, ja lopuksi minä hoidin kanien paikallispuhdistukset ja Tiiu marsujen. Oli muuten hermostuttavaa siivota niitä siinä opettajan ja eläintenhoitajan silmän alla. 

Lopuksi jaettiin tuoreruuat iguaanille ja linnuille, vaihdettiin lintujen vedet, hoidettiin ruokahiirien ruokinta (pellettien lisääminen ja vesien vaihto) ja ruokittiin vauvasirkat. Niin, ja lopuksi oli molempien suulliset arvostelut.

Opettaja ja eläintenhoitaja kehuivat rauhallisuuttani ja jämäkkyyttäni eläinten käsittelyssä, mutta tarkkuutta siivoamisessa saisi olla enemmän. Ja rehujen tunnistaminen on kuulemma vielä hakusessa (meinasin antaa huonokuntoista salaattia iguaanille..), mutta voin laittaa sen hermostumisen piikkiin. Olin niin paniikissa, että asioita unohtui.

Toisaalta, elämäni ensimmäinen työssäoppimisen näyttö. Ehkä se on ok vähän töpeksiä, kun tällaisen asian eteen ensimmäistä kertaa joutuu?

Arvosanaksi tuli 2. No onhan se parempi kuin 1, ja en olisi itsekään antanut itselleni ihan kolmosta. No mutta, kokemus tämäkin, ja ei ollut onneksi niin paha kokemus, kun sain tehdä tämän näytön Tiiun kanssa.

Messarimeininkiä

Tänä vuonna pääsin vaihteeksi taas Koiramessuille. Viime vuonna ne jäivät minulta väliin..

Messariin menin jo puoli kymmeneksi, ja kyllä siellä semmoinen reilu kuusi tuntia vierähti. Kaksi vuotta sitten Messarissa hamstrasin paljon kaikkia ilmaisnäytteitä, tänä vuonna niitä oli vähän huonommin, joten ei paljoa mitään tullut hankittua. Yksi "Kulmakunnan kauhu"-hupiruusuke tuli kyllä mukaan.

Rotukehiä en juurikaan ikinä messarissa käydessä katso. Lähinnä juuri niitä myyntikojuja, ja jos kaverini esiintyy jossain kehässä, niin tottakai sellaisia katson. Esimerkiksi Tiiu oli myös messarissa, koska hänen äitinsä cockerspanieli oli esiintymässä, joten tottakai kävin Tiiua moikkaamassa. Itselle tuli taas kauhea hinku päästä kehään esiintymään, mutta enemmän nuo epäviralliset mätsärit ovat minun juttuni... 

Messarissa tapasin myös ensimmäistä kertaa Pauliinan ja Sinin niin sanotusti in real life, ja loppuajan pyörimmekin sitten yhdessä siellä. Oli muuten aamulla melkoiset paineet heidän tapaamisestaan, koska luonteeltani olen uusien ihmisten seurassa tosi ujo, mutta nyt sain rohkaistua itseni puhumaan enemmän ja olemaan sosiaalisempi.. Eikä se loppujen lopuksi niin paha ollutkaan, saman henkistä porukkaa kun ollaan ja tultiin toimeen todella hyvin. En millään olisi halunnut lähteä, koska heidän kanssaan juttu luisti niin hyvin, mutta pakko minun oli lopulta lähteä juna-asemalle, koska ei sieltä Pasilasta kovin äkkiä päästä Nummelan suuntaan...

Oli muuten hyvin mielenkiintoinen messari. Juontajat lausuivat koirarotujen nimiä ihan päin mäntyjä (italianvinttikoira -> japaninvinttikoira, kanariandoggi -> samariandoggi, villakoira -> villakori yms), palkintopallit isossa kehässä lähes olemattomat ja jotenkin oli vähän "tavismeininki" koko messarissa. En tiedä, en oikein tykännyt. Viime vuosina on ollut parempiakin messareita. Vähän jäi kyllä laimea jälkimaku niinsanotusti. Kyseessä kuitenkin koko vuoden koiranäyttelykierteen päättävä "päänäyttely". 

Toisaalta, olin vain lauantaina Helsinki Winnerissä, enkä sunnuntain Voittajassa, joten en tiedä, olisiko sunnuntaina ollut parempi kokemus.

Anyways, kokemus tämäkin. Ja lähinnä nyt lähdinkin tuonne kavereita tapaamaan, en rotukehiä katselemaan. 

Porukkaahan tuolla oli ihan hitokseen, niin kuin aina, ja käytävillä oli välillä tosi ruuhkaista. Eniten ärsytti se, että jotkut ihmiset jäivät koirineen keskelle käytävää, esimerkiksi juttelemaan jollekin toiselle ihmiselle, ja sitten siitä piti pujotella eteenpäin, että pääsi kulkemaan.. Niinkuin argh. Kyllä me tyttöjen kanssa pyrittiin aina siirtymään käytävän sivuille, jos piti pysähtyä, ettei oltu tiellä. 

Paahtoleipä on se juttu

 Sellainen viikonloppu sitten. Lauantaina saateltiin isomummu haudan lepoon Ähtärissä. Mitään muistikuvia hänestä minulla  ei ole, en käynyt hänen luonaan pitkään aikaan. Hautajaiset olivat kauniit, juuri sellaiset, kuin hautajaisten kuuluukin olla. Pikkusisaret ei oikein ymmärtäneet koko ideaa, mutta eivätpä he nähneet isomummua kertaakaan, joten eivät osanneet reagoida oikein mitenkään.

Asiasta kukkaruukkuun... Heta ja Fortunatus sen kuin jatkavat kasvamistaan. Fortunatuskin on kasvussa ottanut Hetaa kiinni (kuukausi muutama takaperin näytti siltä, että Fortti jää kooltaan pienemmäksi kuin Heta). Sapuskaa syövät hyvällä ruokahalulla, ja uusiksi lempiherkuiksi on lukeutunut nyt vedessä turvotettu paahtoleipä.. Normaali vaalea leipä menee siinä ja siinä, mutta paahtoleipä on ihan must juttu.

Kohta varmaan olisi edessä uuden asumuksen osto, koska kaverit kasvavat niin kovaa vauhtia. Jos nyt kuitenkin pystyvät vuoden loppuun asti olemaan tuossa boxissa, niin good.

Kotiloiden kasvattaja sanoi, että voisin kunnolla aloitella noiden pesussa käyttämistä, kun kuori on vähintään 5cm pituinen. Ihan niin isoja nuo eivät vielä ole, mutta viikonloppuna käytin ne hyvin pienimuotoisessa pesussa.. Lähinnä kavereiden kuoria pesin, koska olivat niin turpeessa.

Laitoin pienen muovikipon pohjalle ihan todella vähän vettä, siten, että pohja juuri ja juuri peittyi. Sitten kotilo vaan kippoon ja topspuikolla ja vedellä hellästi pesin kuorta sillä aikaa, kun kotilo hengaili kipossa.  Fortunatus tykkäsi pesemisestä, hyöri ja pyöri kipossa kaikkiin ilmansuuntiin ja nosteli päätään. Heta taas ei siitä pahemmin tykännyt..

Fortunatuksella oli kivaa...

...Heta vaan halusi äkkiä pois

Kotilot ovat siinä mielessä helppoja lemmikkejä, koska ne voivat käytännössä syödä mitä vain. Tai no, ei ihan mitä vain. Esimerkiksi tietyt sitrushedelmät, sipuli, lihajalosteet ja maustetut sapuskat ovat kiellettyjä. Tällä hetkellä olen koittanut kotiloilla salaattia, kaalia, satsumaa, vesimelonia, tomaattia, omenaa, banaania, turvotettuja koirannappuloita, kissan märkäruokaa ja turvotettua vaaleaa leipää. Banaani, omena ja nuo koirannapsut eivät näköjään olleet kovin hyviä kotiloiden mielestä, sen sijaan tomaatti, vesimeloni ja kurkku (+ em. paahtoleipä) ovat olleet suosikkeja. Pyrin kuiteskin mahdollisimman monipuoliseen ruokavalioon kotiloiden kohdalla...

Anyways, jos nyt menisi jatkamaan noita autokoulunettitehtäviä. Reilu tunti sitten tulin Lahden ajotunniltani, siinähän se meni, hankalaa vielä muistaa kaikki muistettavat asiat liikenteessä, mutta eiköhän se siitä sitten suju kun oppii... Ja siksi menenkin nyt noita tehtäviä harjoittelemaan, tsau -->

Vrum vrum (autokoulua)

Din din dii... Juuri palasin asuntolalle koululääkärin tarkastuksesta. En pahemmin noista tarkastuksista (riippumatta siitä, onko kyseessä terveydenhoitaja vai koululääkäri) ole ikinä tykännytkään, mutta nyt oli pieni pakko käydä siellä, autokoulun vuoksi. Mitäs siellä, ihan nämä perusjutut tarkistettiin (keuhkot, sydän, näkö, paino, pituus, verenpaine) ja nothing has changed. Pituutta oli tosin tullut muutama sentti lisää, terveisin nykyään 163cm pitkä. Ja niin minulle uhottiin yläasteella terveydenhoitajan tarkastuksissa, että yli 161cm en ainakaan tule ikinä kasvamaan...

Anyways, voisi kai siitä autokoulustakin jotain mainita. Viime tiistaina oli ensimmäinen teoriatunti, lähinnä käsiteltiin vaan sitä, mitä autokoulu sisältää, niitä maksuja, missä ajotunnit suoritetaan yms. Meillä on tiistaisin ja keskiviikkoisin 16:30 - 18:00 niitä teoriatunteja, ja jokaisella kerralla käydään kaksi teoria-aihetta (Viime viikolla tuli käytyä B1, B2 ja B3, huomenna on B4 ja B5 ja keskiviikkona taasen B6 ja B7) ja niitä teoria-aiheitahan on B20 asti. Teorian lisäksi kuuluu myös itseopiskelua ja kotiläksyjä.

Maikka siellä on mukava ja rento. En onneksi ole luokassa ihan yksin, sillä Pinja ja Tiiu ovat myös siellä. Siellä on myös kaksi 2. vuoden maajussiopiskelijaa meidän koulusta. Sitten loput ovat sellaisia nevahöödejä, Lahdesta ja Vääksystä I guess... 

Kyllä toi autokoulu stressaa. Jo nyt stressailen jo teoriakokeita ja inssiä, vaikka ne ovat vasta pitkän ajan päässä... Mutta ainahan minä stressaan jos jonkinlaisesta asiasta. 

Hmm. Itseasiassa voisin nyt taas selailla tuota autokoulukirjaa. Koitan kerrata aina seuraaville teoriatunneille edellisen tunnin asioita. Ja pitäisi varmaan niitä huomisen juttujakin varmuuden vuoksi ruveta tsekkailemaan...

Syyslomasuunnitelmia

Ihan outoa lomailla vasta ensiviikolla. Tai siis "vasta" ensiviikolla. Kaikilla muilla suurinpiirtein tuntuu olevan syysloma tällä viikolla. Vähän on auki, mitä teen nyt sitten syyslomalla, koska suurin osa kavereista (lukuunottamatta nyt näitä amiskavereita) on tottakai vastaavasti sitten koulussa taas... Hmh, kaipa sitä jotain keksii. Jos ei muuta, niin ainakin nukkumista ja Netflixiä!

Ainakin osan lomasta olen isän luona ja osan äidin luona. Akaattikotiloille pitäisi käydä ostamassa uusi terraario, kun tuo nykyinen rupeaa käymään vähän pieneksi. Ovat tähän asti asuneet keskikokoisessa muoviboxissa, mutta noiden kasvu on ruvennut kiihtymään sellaista tahtia, että pakko hankkia nyt se kunnon terraario.

Ai niin, ajattelin myös käydä syysloman aikana laitattamassa kynnet Riihimäellä. Itse en ole oikein ikinä ymmärtänyt kynsienlaiton päälle, en edes kynsien lakkaamista, mutta koska nyt olisi mahdollisuus saada ilmaiseksi nätit kynnet, niin why not. Rakennekynsille sanon kyllä ehdottomasti no no, koska en osaa elää niiden kanssa; joskus laitoin itselleni sellaiset, ja nätit ne olivatkin. Mutta kuten sanoinkin, en osaa elää rakennekynsien kanssa, ne putoilivat jo muutaman päivän sisällä yksi kerrallaan pois, ja viikon sisään ne olivat kaikki jo pudonneet.

Syysloman jälkeen alkaa uusi jakso koulussa (nykyinen jakso loppui siis tähän päivään/huomiseen). Attoaineiden kanssa sekin jakso todennäköisesti kuluu. Tässä jaksossa meillä nyt ei ehtinyt olla kuin terveystietoa, yrittäjyysopintoja ja ympäristöjuttuja, ensi jaksossa varmasti enemmän aineita (ja taitaa osa noista aineista jatkuakin siinä jaksossa...). Niin, ja pidempiä koulupäiviä, jee...

Vaikka pitkät koulupäivät ja toisinaan tylsät attoaineet eivät mitenkään mieltä nostata, kyllä olen edelleen sitä mieltä, että tämä on se "mun juttu". Juuri tämä ala, juuri tämä koulu. Kyllä se opiskelu toisinaan kivaakin on, ammatilliset aineet ainakin ovat se must thing...

Who I am?

Nyt kun vihdoinkin sain tämän blogin ulkonäön tehtyä loppuun, pääsen siihen itse asiaan, eli kirjoittamaan!

Kukas minä sitten olen?

Olen 1997 syntynyt likka Etelä-Suomesta, joka toivon mukaan valmistuu 2017 eläintenhoitajaksi. Ihan omia lemmikkejä löytyy kaksi, akaattikotiloita molemmat, ja molemmista perheistä äidin ja isän puolelta löytyy eläimiä. 

Ennenkin olen blogia pitänyt, mutta motivaatio kirjoittamiseen loppui. Melkein puoli vuotta pidin taukoa, jos nyt koittaisi uudestaan.

Kiinnostuksen kohteina ovat eksoottiset eläimet, koirat ja valokuvaaminen. Omaa koiraa ei ole, mutta koirajuttuja (mätsärit, agi, toko) tulee pienimuotoisesti harrasteltua sukulaisten ja tuttujen koirien kanssa. Joskus tulevaisuudessa sitten se oma doge...

Voisin kuvailla itseäni hieman araksi ja ujoksi persoonaksi, mutta joka tuttujen ihmisten ja kavereiden seurassa on sosiaalinen, huumorintajuinen, iloinen ja pirteä likka.

Todella eläinpainoitteinen tästä todennäköisesti tulee, koska kirjoittaja on eläinrakas eläintenhoitajaksi opiskeleva,