18v synttärit

Lauantaina vietettiin allekirjoittaneen 18v synttäreitä (virallinen syntymäpäivä oli perjantaina) äidin luona sukulaisten ja perhetuttujen kanssa. Koko perjantai pyörittiin äidin kanssa ympäri Espoota etsimässä juhlatarvikkeita (mm. Ilmapallokeskuksesta löytyi isot 18-pallot ja tuo minun "oma" shamppanjalasi) ja vielä lauantaiaamunakin äiti meni äkkiä hakemaan lisää juttuja kaupoilta. Panostus 6/5 siis.

Vieraita tuli aika lailla pitkin iltaa, mutta anyways lähes kaikki pääsivät paikalle. Äiti oli inffonnut perjantaina minua, että sinne tulee myös kaksi yllätysvierasta.. Kaksi minulle läheistä ihmistä, mutta että saisin tietää heidät vasta sitten, kun he tulevat. Toinen oli Petra ja toinen Aija <3 Aija tuli myös koirien, Remun ja Frankin, kanssa! Se, että koirat tulivat, olivat yllätys ihan kaikille. Ja minulle tosi tosi tosi iloinen yllätys, siitä on niin pitkä aika, kun viimeksi näin koiria.. Tai ylipäätään Petraa tai Aijaa. Kissat eivät oikein pitäneet koirien läsnäolosta, eipä nuo kauhean koiraystävällisiä ole, mutta thank god koirat pysyivät illan aikana kissoista erossa, joten mitään konfliktejä niiden välillä ei tullut.

Frank aiheuttu yleistä hilpeyttä vieraissa, koska korvaongelmien takia sillä oli muovikaulus. Ja meinasi se välillä jäädä sen kauluksensa kanssa kiinni ties minne, kun vieraiden läpi ravaili...

Moni moni moni kysyi monta kertaa minulta, että "miltä tuntuu olla aikuinen?", "miltä tuntuu olla 18-vuotias?" ja "no mikäs fiilis?" Ja joka kerta vastasin, etten osannu kuvailla oloani. En ole vieläkään sisäistänyt olevani täysi-ikäinen, vaikka on tässä nyt sitä tullut muutaman päivän ajan oleltua. Perjantaina siiderin ottaminen Cittarin hyllystä ja sen laitto ostoskärryihin tuntui todella kuumottavalta, vaikka ihan laillinen lupa minulla sen ostoon oli.

Minulla oli ihan tosi mukavaa.. Niin siinä kotona ollessa kuin myöhemmin äidin kanssa viihteelle mennessä. Mutta still feeling like little girl. Vissiin kestää vähän tottua tähän täysi-ikäisyyteen...

Ihan tosi iso kiitos kaikille vieraille! <3 Ja kotijoukoille myös (Jutalle erikoiskiitos minun hiusteni laitosta) <3

Eka topnäyttö

Viikonlopun vietin poikkeuksellisesti asuntolalla. Tein koulun pieneläinpuolella aamu- ja iltahommia Tiiun kanssa, koska meillä oli tänään näyttö niistä pieneläimistä, ja meidän piti harjoitella vähän käytännön asioita. 

Suunnittelimme näytössä tekevämme ekso- ja jyrsijäpuolen aamuhommat, käsittelynä chinchillojen jalkojen rasvaukset ja puhdistuksena kanien ja marsujen paikallispuhdistukset. Koko eilisen päivän kertasimme, mitä teemme missäkin järjestyksessä, ja kumpi tekee mitäkin. Se nyt oli helposti hanskassa, mutta automaattisesti iski aamulla kauhea hermoilu näytöstä, kun opettaja tuli paikalle. Myös eläintenhoitaja seurasi meidän näyttöä.

Ensiksi otimme tuoreruuat (linnuille ja iguaanille) jääkaapista lämpimään, sitten hoidimme eksopuolella sumutukset. Tiiu hoiti sirkkojen pienemmät sumutukset, itse hoidin isompien eläimien (kuningasboa, akaattikotilot, ruusukuoriaiset, isosilmäpuusammakot ja harjagekko) isommat sumutukset. No siinä jo meinasin liukastella, kun lattia oli ihan märkä ja, no, crocsit jalassa..

Sitten siirryimme hoitamaan jyrsjiäpuolen aamuhommat. Heiniä lisättiin jos oli tarve, vedet vaihdettiin, pelletit annettiin ja tuoreruokakupit joidenkin jyrsijöiden terraarioista kerättiin. Chillojen jalat rasvattiin käsittelynä, ja lopuksi minä hoidin kanien paikallispuhdistukset ja Tiiu marsujen. Oli muuten hermostuttavaa siivota niitä siinä opettajan ja eläintenhoitajan silmän alla. 

Lopuksi jaettiin tuoreruuat iguaanille ja linnuille, vaihdettiin lintujen vedet, hoidettiin ruokahiirien ruokinta (pellettien lisääminen ja vesien vaihto) ja ruokittiin vauvasirkat. Niin, ja lopuksi oli molempien suulliset arvostelut.

Opettaja ja eläintenhoitaja kehuivat rauhallisuuttani ja jämäkkyyttäni eläinten käsittelyssä, mutta tarkkuutta siivoamisessa saisi olla enemmän. Ja rehujen tunnistaminen on kuulemma vielä hakusessa (meinasin antaa huonokuntoista salaattia iguaanille..), mutta voin laittaa sen hermostumisen piikkiin. Olin niin paniikissa, että asioita unohtui.

Toisaalta, elämäni ensimmäinen työssäoppimisen näyttö. Ehkä se on ok vähän töpeksiä, kun tällaisen asian eteen ensimmäistä kertaa joutuu?

Arvosanaksi tuli 2. No onhan se parempi kuin 1, ja en olisi itsekään antanut itselleni ihan kolmosta. No mutta, kokemus tämäkin, ja ei ollut onneksi niin paha kokemus, kun sain tehdä tämän näytön Tiiun kanssa.

Messarimeininkiä

Tänä vuonna pääsin vaihteeksi taas Koiramessuille. Viime vuonna ne jäivät minulta väliin..

Messariin menin jo puoli kymmeneksi, ja kyllä siellä semmoinen reilu kuusi tuntia vierähti. Kaksi vuotta sitten Messarissa hamstrasin paljon kaikkia ilmaisnäytteitä, tänä vuonna niitä oli vähän huonommin, joten ei paljoa mitään tullut hankittua. Yksi "Kulmakunnan kauhu"-hupiruusuke tuli kyllä mukaan.

Rotukehiä en juurikaan ikinä messarissa käydessä katso. Lähinnä juuri niitä myyntikojuja, ja jos kaverini esiintyy jossain kehässä, niin tottakai sellaisia katson. Esimerkiksi Tiiu oli myös messarissa, koska hänen äitinsä cockerspanieli oli esiintymässä, joten tottakai kävin Tiiua moikkaamassa. Itselle tuli taas kauhea hinku päästä kehään esiintymään, mutta enemmän nuo epäviralliset mätsärit ovat minun juttuni... 

Messarissa tapasin myös ensimmäistä kertaa Pauliinan ja Sinin niin sanotusti in real life, ja loppuajan pyörimmekin sitten yhdessä siellä. Oli muuten aamulla melkoiset paineet heidän tapaamisestaan, koska luonteeltani olen uusien ihmisten seurassa tosi ujo, mutta nyt sain rohkaistua itseni puhumaan enemmän ja olemaan sosiaalisempi.. Eikä se loppujen lopuksi niin paha ollutkaan, saman henkistä porukkaa kun ollaan ja tultiin toimeen todella hyvin. En millään olisi halunnut lähteä, koska heidän kanssaan juttu luisti niin hyvin, mutta pakko minun oli lopulta lähteä juna-asemalle, koska ei sieltä Pasilasta kovin äkkiä päästä Nummelan suuntaan...

Oli muuten hyvin mielenkiintoinen messari. Juontajat lausuivat koirarotujen nimiä ihan päin mäntyjä (italianvinttikoira -> japaninvinttikoira, kanariandoggi -> samariandoggi, villakoira -> villakori yms), palkintopallit isossa kehässä lähes olemattomat ja jotenkin oli vähän "tavismeininki" koko messarissa. En tiedä, en oikein tykännyt. Viime vuosina on ollut parempiakin messareita. Vähän jäi kyllä laimea jälkimaku niinsanotusti. Kyseessä kuitenkin koko vuoden koiranäyttelykierteen päättävä "päänäyttely". 

Toisaalta, olin vain lauantaina Helsinki Winnerissä, enkä sunnuntain Voittajassa, joten en tiedä, olisiko sunnuntaina ollut parempi kokemus.

Anyways, kokemus tämäkin. Ja lähinnä nyt lähdinkin tuonne kavereita tapaamaan, en rotukehiä katselemaan. 

Porukkaahan tuolla oli ihan hitokseen, niin kuin aina, ja käytävillä oli välillä tosi ruuhkaista. Eniten ärsytti se, että jotkut ihmiset jäivät koirineen keskelle käytävää, esimerkiksi juttelemaan jollekin toiselle ihmiselle, ja sitten siitä piti pujotella eteenpäin, että pääsi kulkemaan.. Niinkuin argh. Kyllä me tyttöjen kanssa pyrittiin aina siirtymään käytävän sivuille, jos piti pysähtyä, ettei oltu tiellä.