Messarimeininkiä

Tänä vuonna pääsin vaihteeksi taas Koiramessuille. Viime vuonna ne jäivät minulta väliin..

Messariin menin jo puoli kymmeneksi, ja kyllä siellä semmoinen reilu kuusi tuntia vierähti. Kaksi vuotta sitten Messarissa hamstrasin paljon kaikkia ilmaisnäytteitä, tänä vuonna niitä oli vähän huonommin, joten ei paljoa mitään tullut hankittua. Yksi "Kulmakunnan kauhu"-hupiruusuke tuli kyllä mukaan.

Rotukehiä en juurikaan ikinä messarissa käydessä katso. Lähinnä juuri niitä myyntikojuja, ja jos kaverini esiintyy jossain kehässä, niin tottakai sellaisia katson. Esimerkiksi Tiiu oli myös messarissa, koska hänen äitinsä cockerspanieli oli esiintymässä, joten tottakai kävin Tiiua moikkaamassa. Itselle tuli taas kauhea hinku päästä kehään esiintymään, mutta enemmän nuo epäviralliset mätsärit ovat minun juttuni... 

Messarissa tapasin myös ensimmäistä kertaa Pauliinan ja Sinin niin sanotusti in real life, ja loppuajan pyörimmekin sitten yhdessä siellä. Oli muuten aamulla melkoiset paineet heidän tapaamisestaan, koska luonteeltani olen uusien ihmisten seurassa tosi ujo, mutta nyt sain rohkaistua itseni puhumaan enemmän ja olemaan sosiaalisempi.. Eikä se loppujen lopuksi niin paha ollutkaan, saman henkistä porukkaa kun ollaan ja tultiin toimeen todella hyvin. En millään olisi halunnut lähteä, koska heidän kanssaan juttu luisti niin hyvin, mutta pakko minun oli lopulta lähteä juna-asemalle, koska ei sieltä Pasilasta kovin äkkiä päästä Nummelan suuntaan...

Oli muuten hyvin mielenkiintoinen messari. Juontajat lausuivat koirarotujen nimiä ihan päin mäntyjä (italianvinttikoira -> japaninvinttikoira, kanariandoggi -> samariandoggi, villakoira -> villakori yms), palkintopallit isossa kehässä lähes olemattomat ja jotenkin oli vähän "tavismeininki" koko messarissa. En tiedä, en oikein tykännyt. Viime vuosina on ollut parempiakin messareita. Vähän jäi kyllä laimea jälkimaku niinsanotusti. Kyseessä kuitenkin koko vuoden koiranäyttelykierteen päättävä "päänäyttely". 

Toisaalta, olin vain lauantaina Helsinki Winnerissä, enkä sunnuntain Voittajassa, joten en tiedä, olisiko sunnuntaina ollut parempi kokemus.

Anyways, kokemus tämäkin. Ja lähinnä nyt lähdinkin tuonne kavereita tapaamaan, en rotukehiä katselemaan. 

Porukkaahan tuolla oli ihan hitokseen, niin kuin aina, ja käytävillä oli välillä tosi ruuhkaista. Eniten ärsytti se, että jotkut ihmiset jäivät koirineen keskelle käytävää, esimerkiksi juttelemaan jollekin toiselle ihmiselle, ja sitten siitä piti pujotella eteenpäin, että pääsi kulkemaan.. Niinkuin argh. Kyllä me tyttöjen kanssa pyrittiin aina siirtymään käytävän sivuille, jos piti pysähtyä, ettei oltu tiellä.